Kaupunkikudosten idea
Kuva 1. Kaupunkikudosten yhteenveto (2017) Vaasan kaupungissa. SYKE:n käyttämä data lisättynä Sentinel-2 -satelliittikuvan päälle. Kuvaa klikkaamalla aukeaa suurempi versio.
Ylläolevan kuvan (kuva 1) värikkäät alueet ovat osa yhdestä tavasta pelastaa ihmiskunta. Kaupunkialueiden (eng. urban zone) kehitys määrittää myös maailman kehittymistä. Ylläolevan kuvan värikkäät alueet kuvastavat Vaasan kaupunkikudoksia. Samalla ne ovat esimerkki yhdestä tavasta, jolla yritetään pelastaa ihmiskunta. Kaupunkikudoksien ajatuksena on, että nämä kaikille kaupungeille tyypilliset alueet voivat auttaa meitä ymmärtämään kaupunkien kompleksista historiaa. Kaupunkikudosten kautta voimme ymmärtää selkeämmin myös kaupunkien nykyasemaa kestävän kaupungin näkökulmasta. Tiedot nykytilanteesta tarjoavat tukea kestävien kaupunkien kehittämiselle tulevaisuudessa. Suomalaiset tutkijat ovat olleet rakentamassa kaupunkikudosten teoriaa, joka on kuvattu alla olevassa kuvassa.
Lyhyesti kuvattuna kaupunkikudosten teoriassa kysymys on siitä, että kaupunkikudoksista riippuen kaupungit joko elävät tai kuolevat, niissä on nautinnollista tai turhauttavaa elää, niissä on luotettavia tai epäsosiaalisia kansalaisia, ne saastuttavat tai eivät saastuta, kaupungit periaatteessa toimivat hyvin tai sitten eivät toimi, ja ne ovat kestäviä tai kestämättömiä. Tämän teorian tavoitteena on tarjota kaupunkisuunnittelijoille malli, jonka avulla he voivat kehittää kaupunkiaan noudattamaan kaupungille hyödyllisiä kaupunkikudosten malleja ja välttämään siten aiemmin mainitut negatiiviset ominaisuudet.
Kaupunkikudokset ovat jaettu suhteessa liikennemuotoon: jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki. Nämä kudokset kertovat kuitenkin enemmän kuin vain liikenteeseen liittyviä ominaisuuksia. Nämä kaupunkien ja kudosten yhteydet kertovat meille myös esimerkiksi energian ja materiaalien kulutuksesta sekä sosiaalisista yhteyksistä (naapuruussuhteet) sekä rakennusgeometriasta (vaikuttaa laskevasti tai nousevasti materiaalien kulutukseen asukasmäärän mukaan). Kudokset kuitenkin kertovat meille myös liikkumisesta.
Australialaisten ja suomalaisten tutkijoiden (SYKE) kehittämä kaupunkikudosten käsite tarjoaa kaivatun tavan ajatella ja kuvata kaupunkeja kaupunkisuunnittelun tueksi, jotta tulevaisuuden kaupunkeja suunniteltaessa kestävän kaupungin ominaisuudet voidaan saavuttaa. Kun kaupunkikudosten lähestymistapaa noudatetaan, myös kaupunkien aineenvaihdunnassa (eng. urban metabolism) tapahtuu hyödyllisiä muutoksia, esimerkiksi ekologiseen jalanjälkeen ja kiertotalouden kehittämiseen liittyen. Lue lisää SYKE:n artikkelista (Newman, Thomson, Helminen, Kosonen & Terämä (2019), SYKE 39), joka on tieteelliseksi tekstiksi melko helppolukuinen (englanniksi).
Artikkelin alussa esittämästämme kuvasta, saat viimeisimmän SYKE:n yhteenvedon (2017) Vaasan kaupungista mielenkiintoisilla väreillä. Kuvassa esitetyn paikkaperustaisen mallin yhteenvedossa huomaat Vaasan kaupunkirakentamisen tehottomiin autovyöhykkeisiin, jotka sijaitsevat kymmenien kilometrien päässä keskustasta (negatiivinen piirre, joka linkittyy liialliseen energiankäyttöön, kun se ei ole päällekkäinen joukkoliikennealueen kanssa, sekä tuhlaavaan materiaalinkäyttöön, joka liittyy ylimääräiseen asuinrakentamiseen). Selkeämmin kuvattuna keskustan pientä jalankulkuvyöhykettä ei tueta riittävän tehokkaasti ympäröivällä joukkoliikennealueella, joka tukisi edes lyhyillä matkoilla liikkumista yksityisautoilun sijaan. Autoilun vahva tuki näkyy esimerkiksi maanalaisten pysäköintialueiden määrässä, joiden rakentaminen vaatii vahvaa kehitystä ja materiaalien kulutusta rakentamisen aikana (sekä vastaavia kustannuksia tulevaisuudessa purkamisen yhteydessä). Nämä piirteet ovat havaittavissa lähes kaikissa samankokoisissa suomalaisissa kaupungeissa niiden historiallisen kehityksen ja taloudellisesti rajoittuneiden mahdollisuuksien vuoksi.
Yllä esittämämme lyhyt arvio Vaasaan liittyen on melko tyly, mutta tämänkaltaiset malliarviot (kaupunkikudosteoriaan perustuvan) tarjoavat meille selkeän siirtymäreitin kohti kestävämpää Vaasan kaupunkia tulevaisuudessa. Vaasa on vain yksi noin 10 000 planeettamme kaupungeista (kriteerinä yli 50 000 asukasta), jonka tarvitsee siirtyä kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Kaupunkikudosten teoria
Kaupungit rakentuvat kolmesta eri kaupunkikudoksesta (eng. urban fabrics), jotka voivat esiintyä päällekkäisinä tai erillisinä. Kaupunkien eri alueita kutsutaan jalankulkukaupungiksi, joukkoliikennekaupungiksi sekä autokaupungiksi. Jokainen kudos sisältää omanlaisia erityispiirteitä ja ominaisuuksia, joiden avulla voimme tunnistaa, luokitella ja rajata alueita. Kaupunkikudoksia voidaan hyödyntää kaupunkien vertailussa sekä potentiaalisten alueiden selvittämisessä. (Ristimäki et al. 2017)
Kuva 2. Kaupunkikudosten perusmalli. (Leo Kosonen 2013). Kuvaa klikkaamalla aukeaa suurempi versio.
Jalankulkukaupunki ja joukkoliikennekaupunki perustuvat hierarkiaryhmittelyyn, joka rakentuu palveluverkostoista ja liikenneverkostoista. Autokaupunkikudos on itsessään oma verkostonsa, jolla on omat solmukohdat, painopisteet ja saavutettavuus, eikä siten hierarkkisuutta, kuten muissa kudoksissa. Hierarkiapohjaiset kudokset (palvelut ja julkinen liikenne) liittyvät väestörakenteeseen (työpaikat, asutus sekä asukaskeskittymät), joka pohjautuu etäisyyksiin (liikennemuoto ja aikabudjetti). (Ristimäki et al. 2017)
Jalankulkukudos sijaitsee yhden kilometrin päässä kaupungin ydinalueesta, ja sen reuna-alueet sijaitsevat 1-2 kilometrin päässä kaupungin ydinalueesta. Jalankulkualue, joukkoliikennealue sekä autoalue ovat myös potentiaalisia pyöräilijöille (noin 5 kilometriä ydinalueesta). Julkisen liikenteen alue (noin 8 kilometriä ytimestä) ei tarkoita vain reittien tunnistamista, vaan se pohjautuu alueeseen sekä sen palveluihin (sairaalat, terveydenhoito, yliopistot ja oppilaitokset sekä laajat työssäkäyntialueet), joihin kohdistuu paljon säännöllistä henkilöliikennettä. Kaupunkien alueet, joissa on riittävä joukkoliikenteen tarjonta, riittävä asukastiheys (sekä asukasmäärä) ja riittävä määrä lähipalveluita – ovat joukkoliikennealueita. Autokaupunkikudos yleensä alkaa viiden kilometrin päästä kaupungin ytimestä, alueella, jossa asutaan hajanaisemmin ja muiden liikennemuotojen käyttö vaatii erityistä panostusta ja motivaatiota. (Ristimäki et al. 2017)